Taskumekko Marimekon tilkuista tyttärelle

Tyttäreni ei ole lainkaan perinteinen rimpsuista, pitseistä ja pastelliväreistä tykkäävä tyttölapsi. Hän tykkää enemmän vaatteista, joissa on jujua ja kiva touhuta ilman pelkoa repeytymisestä tai suttaantumisesta. 

Yksi hänen lempparimekkonsa on ollutkin minun hänelle esikoulukuvaan ompelema musta jämäkangas-taskumekko, jossa on jujua ja jonka voi vetäistä trikoovaatteiden tai farkkujenkin päälle. Nyt kahden käyttövuoden aikana mekko oli kuitenkin haljuuntunut väreiltään lukuisissa pesuissa ja jäänyt kooltaankin vähän liian pieneksi.

Johanna- kaverini tyhjätessä kangasvarastojaan, kotiini kantautui oikein oivia essumekkokankaita uuteen essumekkoon (ja aika paljon muuhunkin!). Kiitos Johanna!!!!!

Ja niin vanha mekko pääsi kaavaksi ja uusi leikattiin hieman entistä leveämmäksi ja 10 cm pidemmäksi.

Wili- pupu oli ompeluprosessista taas hyvin innoissaan, jopa liiankin innoissaan... Luuli varmaan, että ompelen hänelle jotain uutta tyynyä tai tilkkutäkkiä.

Ja tälläinen mekko siitä sitten syntyi. Nopeasti, vaivattomasti ja ihan ilmaiseksi. Mekko pääsee tänään ensimmäiselle ulkoilutukselle tyttären päällä, kun kohta riennämme Lahden kaupungin teatteriin katsomaan Tuhkimo -näytelmää.

 Tänään saimme myös iloksemme taas pienen lumivaipan tänne Lahden seudullekin.

Iloista joulunaikaa teille kaikille! Älkää ottako jouluvalmisteluja liian vakavasti :)

Pitsikruunuja ja siniristilippuja itsenäisyyspäiväjuhliin

Meillä on taas askarreltu tuleva itsenäisyyspäivä mielessä.

Aamupiirissä olemme Vilja-hiiren kanssa pohtineet jouluun liittyviä asioita ja puuhailleet joulupuuhia niin leivontapäivinä kuin askartelupäivinäkin. Eilen leivoimme joulupipareina Suomen kartan mallisia pikkuleipiä ja tänään teimme ylihuomiselle suomenliput ja lauloimme Suomi-aiheisia lauluja. Olemme lukeneet myös joulukirjoja päiväleposatuina jo tovin ja hoitopaikka koristautuu joka päivä vähän enemmän jouluasuun.





Suomen liput ompelin lakanakankaasta vuoritetuiksi, jotta lippu heiluu tukevasti tangossa. Siniristin painantaan tein lapsille sablonan.

Värinä käytimme Serivärin kangasväriä.



Lipputangon varret sain lahjoituksena naapurin perhepäivähoitajalta, jonka kanssa tämän Suomi-projektin teimmekin yhdessä. (Kiitos ihana Saara T!)

Lipputangon alusta sain lahjoituksena Kirsi Maritta - perhepäivähoitajalta Säkylästä asti. (Kiitos ihana Kirsi Maritta!)

Molemmilla nämä tarvikkeet olivat pyörineet turhan panttina varastossa ja sitten kuin taivaan lahjana molemmat tarjosivat näitä minulle samana päivänä ja minä olin kuin puulla päähän lyöty kuinka asiat aina vain solahtavat hienosti paikoilleen ja projektimme saa siivet alleen.

Puuvillakankaan lippuihin sain myös lahjoituksena ex -perhepäivähoitaja Johannalta hänen siivotessa varastojaan. (Kiitos ihana Johanna V!)

Ja niin lapset kielikeskellä suuta painoivat omat lippunsa ja minä omani. Minun lippuni pääsi nyt koristamaan aamupiiriemme pihapiiriä ja tottakai itsenäisyyspäivänä juhlapöytäämme myös!

Ja koska minun hoitolapsistani suurin osa rakastaa prinsessaleikkejä ja prinsessa tarinoita, päätimme , että Suomessa voi olla tasavallasta huolimatta myös prinsessoja. 

Sain upean pitsilahjoituksen (Kiitos, ihana Annu!), joista poimimme kaunista leveää pitsinauhaa prinsessojen kruunuja varten. 

Kruunut tärkkäsimme edellisestä blogipostausprojektistani ylijääneellä veteenliukenevalla tukimateriaalilla salsa-purkkien päälle.

Ja näin hienoja niistä tuli!

Mukavaa itsenäisyyspäivää teille kaikille ja kiitokset kaikille askartelumateriaaleja lahjoittaneille!

Pitsisiä joulupalloja konekirjonnalla

(Tämä postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Viking Suomen kanssa, Designer Topaz 50 -kirjontakoneen  ja veteen liukenevan kirjonnantukimateriaalin tiimoilta.)

Nyt se on alkanut, joulun odotus. Joulukoristeet pääsevät pikkuhiljaa sisälle kotiin varaston kätköistä ja muutama uusikin joulukoriste on valmistettu joululle 2018. Tänä vuonna teemana on pinkki ja valkoinen, ripauksella kaikkea muuta hauskaa ja iloista.

Tässä postauksessa pääsette tutustumaan kanssani Husqvarna Viking Designer Topaz 50 -kirjontakoneeseeni ja konekirjottuihin pitsimäisiin joulupalloihin.

Sain Husqvarna Vikingiltä käyttööni lukuisan määrä kauniita pitsimäisiä jouluteemaisia kirjontakuvioita, joita tässä postauksessa työstän.

Pitsikuviot kirjotaan veteenliukenevan kalvon päälle. Olen käyttänyt tätä kalvoa myös saumattoman muotoonkirjotun mekon valmistamiseen. (Tässä mekko) Mekon valmistin ompelukoneella vapaalla konekirjonnalla itselleni kasvivärjätyistä silkkilangoista. Silloin käytin kirjonnanpohjana yksinkertaista veteenliukenevaa kalvoa. Nyt konekirjonnassa käytän nelinkertaista kalvoa, sillä tikkejä tulee automaattisissa kirjontapitsikuvioissa niin paljon, että yksin-kaksin tai kolminkinkertainen kalvo repeää helposti kesken kirjonnan.

 Ensimmäiseksi kuvioksi valitsin tälläisen joulupallon. Tässä pallossa on 12883 pistoa.

Oli kertakaikkisen upeaa seurata viereltä kuinka pallo työstyi pistopistolta vain nappia painamalla ja kuinka jokaisessa pitsikoristeessa oli täysin erillainen työjärjestys. Osa koristeista alkoi keskeltä, osa reunoilta, osa vertikaalisti, osa kehänä.

Voi kuinka kaunista pintaa!!!!

Seuraavaksi kokeilin toisenlaista pitsipalloa. En poistanut vielä edellistäkään palloa kalvosta vaan kirjoin pallot vierekkäin. Näin säästin veteenliukenevan materiaalin menekkiä.

Tässä näkyy hienosti, kuinka eri tavoin eri kuviot oli ohjelmoitu.

Seuraavaksi valitsin tälläisen pallon.

Se alkoi työstyä reunasta reunaan vertikaalisti.

Lopuksi kone teki kaikkien pallojen reunaan satiinitikin.

Pistojen määrä palloissa oli todella hurja, kuten tässä 17971 pistoa,  ja kone raksuttikin palloa aika kauan.

Niin kaunis, niin kaunis....

Myös lankaa kului aika paljon. Yksi pallo söi puolirullaa kirjontalankaa eli neljään palloon meni 2 suurta rullaa lankaa. Mutta lopputulos oli langan loppuun kulumisen väärti.

Lopuksi leikkasin pallot irti veteenliukenevasta tukimateriaalista ja laitoin pallot odottamaan pesua hanan alla lämpimällä vedellä.

Koska veteenliukeneva tukimateriaalikin on minulle arvokasta materiaalia, en raaskinut heittää sitä yhtään roskiin. Vaan päätin kirjoa loppusilppuihin vielä muutaman joulukoristepitsin.

Laitoin yhden kalvon silpun alle ja yhden kalvon silpun päälle ja kirjoin 4 punaista tähteä jämäpaloja hyödyntäen. Ja tästä jääneen pikkusilpun säilöin pieneen muovipussiin tulevi tärkättäviä käsitöitä varten. (Seuraavassa postauksessani on pitsikruunuja, joihin tärkkiä käytin)

Kalvo sulaa jo pienestäkin pisarasta vettä, mutta sillä voi myös leikitellä, Jos tuotteen kastelee pikaisesti jää se limaiseksi, mutta tärkkääntyy vaikka mihin muotoon kuivuessaan. Jos taas tuotteen pesee ihan kunnolla pesuaineella, tulee tuotteesta todella pehmeä ja laskeutuva.

Ja niin meille syntyi muutama uusi joulukoriste.

Rauhaisaa joulun aikaa teille kaikille ja tulkaahan katselemaan kuviani ja tekemisiäni myös instagramiin @neulanhaltija - sivuille!

Ja kiitokset kaikille yhteistyökumppaneille tästä vuodesta! Olette tukeneet käsityöharrastustani upean avokätisesti!

Lasten työstämiä joulupostilaatikoita ja monenlaisia joulukortteja

Meillä lapset tykkäävät aamupalalla leivästä ja kaakaosta: vähän jauhetta, tilkka kuumaa vettä ja paljon maitoa ja herkullinen juoma on valmis. Vuosien myötä aloin säästää tyhjiä Rainbow kaakaojuomajauhe -purkkeja ajatuksena työstää niistä joskus jotain. Ne ovat nimittäin tosi tukevaa pahvia ja kannessa on kestävän oloinen kiinnitysmekanismi.

Nyt joulutouhuja perhepäivähoitoryhmälleni miettiessäni, tuli se aika, kun kaakaopurkit pääsivät jatkotyöstöön....

Joulutoiveet ja joulutervehdykset tarvitsivat oman postilaatikon.

Myös postinen -lehtiset, joiden välissä posti kuljettaa nykyään mainoslehtiset koteihin, pääsivät kerrankin arvoon arvaamattomaan.

Vähän vielä tähtiä taivaalle ja kimalletta hangelle, niin koko upea postilaatikko on valmis.

Jokainen lapsi työsti laatikkonsa itse, mutta yhteistä esimerkkiä noudattaen, kuten aina välillä kädentaidot teemme. Uskon, että lapselle on tärkeää oppia myös ohjeiden kuuntelemisen taito ja eritekniikoita ohjatusti. Vapaan ja vapaavalintaisen työn aika on toisella kerralla. 

Tässä työssä opettelimme laveerausta, kolmion leikkaamista, ympyrän leikkaamista ja paperin repimistä sekä sommittelua.

Mutta jotta postilaatikko pääsisi mahdollisimman nopeasti käyttöön, piti sinne myös toki askarrella joulukortteja.

Annoin lapsille vanhoja, oman perheeni saamia postikortteja, joista he saivat valita mieluiset. Näistä valituista korteista työstimme uusiojoulukortit vesiväreillä maalaten ja leikaten ja liimaten.

Leikkasin itse joulukorteista lapsille heidän valitsemansa hahmot, jotka lähtivät seikkailuille uusiin itsetehtäviin joulukortteihin.

Lapset maalasivat vauhdikkaasti paksulle akvarellipaperille vesivärityöt, joista tulisi uuden kortin pohjat.

Kuivuneeseen itsemaalattuun korttiin viillettiin viiva, jota pitkin lasten valitsemat hahmot pääsivät liikkumaan. Lapset valitsivat myös korteista muita kuvia, joita uusiojoulukorttiin haluttiin liimata.

Kortit synnyttivät ihania tarinoita joulun taiasta....

 

Ja jokainen kortti oli aivan tekijänsä oloinen...

Tähänkin korttiin sisältyi lapsen tarina siitä kuinka tonttu on kadottanut aattoiltana joulupukin ja lähtenyt itse jakamaan lahjoja ja lopulta löytää pukin nukkuvan onnellisena kettu sylissään.

Joulupostilaatikkoihin pääsi myös tämän ovenkarmiin huovuttamani ja virkkaamani koristeen innoittamana sormiväri-joulukortteja.

Ja toki muutama joulukuusikorttikin haluttiin työstää. Myös perhekerhossa joulukortteja valmistui lasten käsissä aikamoinen läjä kuvioreijittimillä ja väripapereilla.

Nyt joulupostilaatikot ovat päässeet lasten mukana heidän omiin koteihin ja toivottavasti täyttyvät siellä kaikella mukavalla.

Iloista joulunaikaa teille jokaiselle!