tiistai 25. heinäkuuta 2017

Pisto pistolta, ajatuksia kankaalle


Muistan lapsuudestani hetkiä, jolloin isovanhempieni maatilalla päiväuniakaan makasin yksin pihanurmella heinä suussani ja katselin taivasta ja mummun mahtavia perennapenkkejä. Oli hiljaista, vain kärpäset surisivat ja heinäsirkat sirittivät. Onni oli siinä.


Löysin Pelastusarmeijan kirpputorilta kirjotun pellavapöytäliinan, joka toi tuon lapsuuden tunteen pintaan. Ajattelin jatkaa liinan kirjailua hieman ja laittaa liinan kotimme kattoon muistuttamaan levon ja hiljaisuuden sekä ajatusmatkojen tärkeydestä.






"Kesäpäivänä menin maate ja silmäni näkivät: maailma on kaunis."


Kirjontalankojani katsellessani, käsini osui myös tälläinen samasta mummolasta saamani, mummon seinällä iät ja ajat ollut kirjontatyö. Kirjontatyön reunat olivat persikanväristä satiinia ja hyvin repaleiset.

Ratkoin ne pois ja ompelin reunoille tilkkukehykset.





Tekstiili pääsi vanhempieni mökin seinälle, jonne se istui takan betonimuuriin kuin valettuna.


Ihanaa kesää teille kaikille!


8 kommenttia:

  1. Oi,kuinka kauniita.Tekstiilit saivat aivan uuden elämän.Kyllä olet kekseliäs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Käsin kirjonta on kyllä ollut ehdottomasti tämän kesän käsityötekniikkani. Kirjoessa on aikaa ajatella ja hiljentyä elämän edessä.

      Poista
  2. Todella kauniit ja merkitykselliset työt! 💚

    VastaaPoista
  3. Ihan mahtavia tuunauksia,juuri tälläisistä tykkään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mamma A! Minäkin tykkään tämänkaltaisista jutuista.

      Poista
  4. Kyllä olet hienosti tuunaukset tehnyt ja vanhat työt pääsevät uudelleen käyttöön uudessa muodossa ja ajassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tilkkureppu. Tänään juuri tarjoan uutta elämää mummuni vanhalle jakkaralle, jonka pelastamisessa käyttökelpoiseksi ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua ollut mitään tehtävissä. Mutta onneksi löysin sen hylättynä juuri nyt.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!