tiistai 12. joulukuuta 2017

Tonttujen kirjatalot


Tämän joulun trendijuttu on selvästi ollut tonttujen ovet, joita laitetaan talojen seiniin tai puiden kylkeen ja joihin ilmestyy joulunaikaan jos jonkinmoista yllätysviestiä tai pikkupakettia.

Koska minä en tiedä hoitolasteni kotien seinäratkaisuja tai heidän kotiensa pihapuiden jykevyyttä, päätin työstää hoitolasteni kanssa kahden kuukauden kädentaitoprojektina hyllynpäälle tai lattialle aseteltavan Kirja-Tonttulan. Tiistain kädentaitopäivämme olivatkin sitten yhtä Tonttulaa.


Tontun kodeiksi pääsivät vanhat kirjat, joita löysin kirjaston edestä asiakkaiden omasta "saa ottaa" -hyllyköstä sopivasti 5 samanlaista, yhden omalle tyttärelle ja neljä hoitolapsille.


Tässä postauksessa kuvina työskentelyämme, johon kuului niin maalaamista kuin liimaamista, savitöitä ja puutöitä sekä lukuisia ihastuttavia uusia ideoita tuottavia leikkejä. 

 


Tyttäreni ja 5-vuotias hoitolapseni leikkasivat urakalla itselleen ja jokaiselle hoitolapsilleni Tonttulan pihamaalle kettuperheen. Tuli kyllä saksien käyttöä treenattua oikein kunnolla.....


Tontut työstimme oman kotipihamme terijoensalavasta leikastusta oksasta ja lumiukot ilman hapen vaikututuksesta kuivuvasta savesta. Ja tottakai itsenäisyyspäivänä piti saada vielä Suomen siniristiliputkin liehumaan ja puusukset, vanhojen aikojen meiningissä, tontulle jalkaan.



Isommat lapset tekivät myös lumilyhdyt Tonttulan pihalle styroxpaloista. Lumilyhdyn sisälle rytistettiin tulenoranssia paperia. Ovikranssit työstettiin pihakoivusta lentäneistä risuista.



Tonttulan sisälle teimme puupalikoista ja helmistä askarrellen pirtinpenkin ja pöydän. Penkki toimii myös hyvin tontun sänkynä (ketutkin joskus lainaavat sitä). 





Tonttulan seinälle teimme ikkunat, joissa saivat kyllä kolmivuotiaat hoitolapset värittää kielikeskellä suuta, että pysyttiin rajojen sisällä. Palkinnoksi sai pistellä taivaalle tähtiä kulta ja hopeatussilla.

Kulhoja teimme pikkutontuille syksyllä kesräämistämme tammenterhoista. (Leikkikakku on kirpparilöytö.)


Tyttäreni askarteli myös tonttulaansa kirjan (lukutoukka kun on itsekin) ja kirpparilta löytyi hieno appelsiinisoppakulho kuin luotuna Tonttulaan.


Ja pitihän Tonttulan pihalle saada vielä joulukuusikin, jonka koristelussa ei koristeita tai mielikuvitusta säästelty :)





Ja niin alkoi Tonttulasssa joulujuhlan odotus. Lapset veivät omat Tonttulansa koteihinsa ja vanhempien palautteesta päätellen projektistamme on tykätty tosi paljon. Pikkutontut ja ketut ovat kirvoittaneet monta leikkiä ja lisää rekvisiittaa syntyy yhdestä jos toisesta "roskasta" jatkuvasti. Ihana projekti, keväällä ehkä teemme jotain samansuuntaista leikkiympäristöä kädentaitoharjottaina, sillä mikäs sen mukavampaa kuin leikkiä omialla tuotoksilla :).

Seuraavassa postauksessa kirjoittelen pitkästä aikaa vähän ompelujuttuja, sillä me olemme myös ommelleet uudella ompelukoneellani lasten kanssa paljon,  mm. nämä upeat neulostonttuhatut :).


 Heissulivei ja mukavaa joulun aikaa teille kaikille!



sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulumieltä etsimässä

 

Olen ollut aina kiinnostunut saduista, fantasiasta, kertomuksista ja myyteistä. ´Tämän vuoksi esitänkin sydämen halusta ja tarinan kertomisen tarpeesta viikottain nukketeatteria lapsille ja lapsenmielisille.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmät jouluntarinat ja jouluntaika valtaavat myös jouluvalmisteluni. Kaupallinen, muovinen joulu tuntuu kovin stressaavalta ja kaikki jouluun liittyvät suoritteet suorastaan piinaavilta.

Haluan vain olla. Olla hiljaa. Kuunnella joulun tarinaa rauhallisin lauluin ja tarinoin. Syödä helposti ja hyvin. Kääriytyä tilkkutäkkiin tai vilttiin ja katsella muutamia kauniita kuusessa roikkuvia joululukoristeita ja kynttilöiden loistetta.



Olen nyt kahdesti osunut joulumyyjäsiin, joissa on myynnissä ihastuttavia Tikankolon huovutettuja jouluhahmoja. Nämä Liisa Tikan valmistamat uniikit huopahahmot vievät kirjaimellisesti minulta jalat alta. Niiden kauneus huimaa ja taidokas muotokieli ja kädenjälki saa haukkomaan henkeä. Jos jotain jouluuni haluan, niin näitä hurmaavia hahmoja.


 Ja kuinka Liisa itsekin on kuin satukirjasta. Olen lumoutunut. Olen löytänyt satumaan.

 

 

 

 


Olisin voinut ostaa nämä kaikki. Mutta kaikki on liikaa, sillä jouluntaika ja oma luovuuteni vaatii rauhaa. Ja jopa näitä kuvatessani tuntui kuin olisin rikkonut tuon rauhan. Olisin halunnutkin vain istua hiljaa ja katsella näitä suloisia hahmoja, jotka kuiskivat minulle. Olisin halunnut päästää sadunkertojan itsessäni valloilleen ja kuunnella jokaikisen hahmon kertomaa tarinaa. Olisin halunnut rakentaa näille maailman, jossa ne saisivat elää ja olla.

Upeaa, kertakaikkiaan upeaa kädentaitoa!!!!! Harvoin minut tyrmätään näin täysin.


 Ja mitä ihastuttavaa vitsikkyyttä myös!

Näiden Tikankolon tunnelmien jatkeeksi jatkoimme perheeni kanssa matkaa Lahden kaupungintalolle Saiturin joulu -näytelmää katsomaan.



Mitäpä tähän sitten vahvojen teatraalisten elämysten jälkeen voisi muuta sanoa kuin Hyvää joulun aikaa teille kaikille! Älkää hötkyilkö, vaan nauttikaa pienistä ihmeistä. Pienet ihmeet ja vanhat tarinat puhuttelevat vielä tänäkin päivänä kun niille antaa mahdollisuuden.

Olkaa toisillenne hyviä ja kilttejä!







maanantai 27. marraskuuta 2017

Hipulitallukkaani ovat nyt valmiit!


Hipulitallukkaani ehtivät kuin ehtivätkin valmistua ennen Suomen 100 v synttäreitä. Näistä tuli täydelliset!!! Niiden istuvuus jalassa on kuin jalka olisi pumpulissa. kenkiä ei tunne lainkaan jalassa ja silti ne ovat tukevat kuin mitkäkin työkengät.

Hyrrrr.... Olen niin onnellinen näistä!!!!!


Viimepostauksessa hipulitallukkaani eli sukan päälle ommeltavat perinnetallukkaani jäivät pohjustusvaiheeseen. Nyt tässä postauksessa näette miten hipulitallukas eteni valmiiksi "Suomi 100" - jalkineeksi asti. (Edellisen postauksen löydät täältä.)


Hipulitallukkaan pohjassa käytin 100% villalevyä, jota olen ostanut Koskenpään huopatehtaalta. Pohjasta tulee siis kolmikertainen, sillä sisäpohjassa on jo kaksi 100% villaa olevaa hieman tätä pohjahuopaa ohuempaa huopalevyä myös.



Pohjat liimasin kiinni maitoliimalla, joka on aivan virtsanhajuista liimaa, mutta sillä liimatusta liimapinnasta tulee käsittämättömän elastista ja kestävää. Liimauksen jälkeen ompelin villapohjan vielä tavallisten tallukoiden tapaan naskalia apunakäyttäen kahdella neulalla ja pikilangalla.





Ulkopohjan suojaksi näihin hipulitallukkaisiin laitoin vanhan tavan mukaan nahkaa. 



Nahkan liimauksessa käytin taas Kiillon maitoliimaa.




Reunoille liimasin myös nahkasuikaleet vanhojen tallukasmallien mukaisesti. Paitsi tuon piparimaisen reunan kyllä keksin ihan itse. Nahkasuikale suojaa tallukasta kostumasta myös sivusta päin.


Pohjaan voi lisätä nahkaa useitakin kerroksia. Itse laitoin nyt vain yhden kerroksen, mutta lisään toisen jos tuntuu, että yksi kerros on liian vähän. Kumipohjaa en näihin nyt halunnut, sillä tavoite oli tehdä nämä kokonaisuudessaan mahdollisimman alkuperäisistä luonnonmateriaaleista.








Ja siinä ne nyt ovat! Mun karkkimaiset hipulitallukkaat, jotka saavat nimellään ja ulkonäöllään hymyn huulille. Kyllä näiden kanssa jaksaa tallustaa tämän kaamosajan läpi. Vaikka ulos näillä ei kyllä parane nyt mennä, kun joka päivä vain sataa vettä.


Pikkupakkasia odotellessa, Oikein leppoisaa joulun odotusta teille kaikille! Ja mukavia Suomi 100 v. synttäreitä!!!!