tiistai 28. tammikuuta 2014

Tuunauksia ja turinoita



Olen viimeaikoina toiminut satunnaisesti luokanopettajan sijaisena. Mahtavaa työtä, josta nautin paljon ja kiitoksista päätellen myös oppilaat kokevat opetukseni antoisaksi. Eilen pääsin oppilaideni kanssa Talvikarnevaaleillekin katsomaan Liisa Ihmemaassa näytelmää Pikkuteatterille. Se oli todella upea! Suosittelen!!!!



Olenkin nyt hyvin vahvasti kallistumassa sille kannalle, että jätän nämä käsityötouhut vähemmälle ja keskityn siihen, missä minua ihan oikeasti tarvitaan. Aijon hakea keväällä opiskelemaan itselleni ihan uuden ammatin. On jo korkea aika löytää töitä, jotka palkitsevat niin henkisesti kuin rahallisestikin. 

Tämä  "hankin itselleni palkan kädentaitojen opettamisesta" -rupeama on ollut todella rankka. Nostan edelleen hattua sille, joka jaksaa yrittää tehdä itse itselleen elinkeinon. On todella kuluttavaa markkinoida, tehdä näytteitä, inspiroida ja odottaa.... Odottaa, että joku pyytäsi töihin. Odottaa, että joku vastaisi sähköposteihin. Odottaa, että joku kuukausi tulot olisivat menojen ja kulujen jälkeen plussan puolella. On ollut todella rankkaa .... vaikka tätä käsillä tekemistä ja ideoimista NIIN RAKASTANKIN!

Rankinta on ollut minulle nuukana ihmisenä se, että en ole pystynyt tienaamaan edes lapseni päivähoitokulujen vertaa, vaikka teen töitä jatkuvasti. Epäonnistuin ja piste. Siivet eivät sittenkään kantaneet. Mutta tulipahan kokeiltua tätäkin...


Olen aika tyhjä. Mutta silti onnellinen. Elämässäni on kuitenkin kaikki hyvin. Tämän yhteiskunnan muutoksessa minun panostani ei innostani, yrityksistäni ja lukuisista tutkinnoistani huolimatta tarvittu. Enkä ole kyllä ainut tässä tilanteessa tänäpäivänä. Harmi.

Keväälle on kuitenkin onneksi tiedossa vielä muutamia mielenkiintoisia kursseja kirjatuunausten ja askartelujen parissa. Yhdet Moster High synttäritkin on tilattu ja yksi tilaus tilkkutyö on työn alla. Jos saan hiottua vielä Keiju-nukketeatterinkin kuntoon, muutamia lantteja on sieltäkin tiedossa. Lisäksi sain tuleviin produktioihini hienon lahjoituksen Jumbon Accessorize -liikkeestä.



He antoivat minulle tuunattavaksi jouluikkunansa vanhat somistetalot. Saas nähdä mitä näistä keksin. Tytär omi ne näin aluksi Maileg-hiirulaisilleen mökeiksi.





Tässä postauksessa näitte myös muutamia lasteni kanssa työstämiämme origameja. Ne olivat muuten tosi koukuttavia tuunauksia. Miten ihmeessä joku on voinut keksiä jotain näin nerokasta? Ei saksia , ei liimaa, vaan pelkkiä taitoksia jonkun neropatin suunnitteleman mallin mukaan.

Mukavaa viikkoa teille kaikille! Ja sunnuntaina sitten nähdään Ristinkirkon taidesunnuntaissa.

7 kommenttia:

  1. Satu-ystäväni. Kiitos ihanista sivuistasi. Olet todella lahjakas ja idearikas käsityöammattilainen. Yrittäjyys, varsinkin käsityöyrittäjyys, on varmasti entistäkin rankempaa näinä päivänä. Toivon, että löydät oman paikkasi työelämässä ja saat ansaitsemaasi arvostusta. Toivottelee Hansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta, Hansu! Ja te kaikki henk.koht ystäväni, jotka olette minua viestein tsempanneet uudelle tielle!

      Kaikille lukijoille tiedoksi; en ole lopettamassa bloggailua, enkä Neulanhaltijan työhuoneen toimintaakaan. Nyt annan käsityöasioiden vain mennä omalla painollaan - mukavana terapeuttisena harrastuksena ja mahdollisena lisäansiona. Ammatilliset tienviittani näyttävät vain tästä eteenpäin toisaalle. Ja niille teille yritän itseni saada astumaan.....

      Poista
  2. Tuosta ajattelin juuri vinkata, ettet ihan kokonaan lannistuisi kädentaitojen suhteen. Mutta huomaankin että ajattelet itse juuri samalla tavalla. Elämä tuntuu välillä vaikeasti työstettävältä savelta. Se ei suostu siihen malliin, mitä ajatukset ja käsi tahtoisi, vaan muotoutuu omanlaisekseen. Elämä on yllätyksellistä :)

    VastaaPoista
  3. Mukavaa, että jatkat blogiasi. En koskaan ole ennen kommentoinut tänne mitään, mutta nyt haluan tsempata sinua. Tämä blogi on mukaansa tempaava ja työsi kauniita, niitä on ilo katsella ja tarinoitasi lukea. Harmi, etten itse pääse kursseillesi, sillä en asu Suomessa. Käsityöläisen elämä ei ole helppoa varmaa oikein missään päin maailmaa. Surku.

    VastaaPoista
  4. Itse opiskelen lähihoitajaksi. Olen merkonomi ja atk-tukihenkilö, mutta kaikkein mieluiten opiskelisin kädentaitoja. Harrastan ja rakastan käsillä tekemistä. Harmi, ettei sillä Suomessa elä. Ihailen sinun kädentaitojasi ja luovuuttasi sekä sitkeyttä antautua yrittämään. Yrittäjän puolisona tiedän, että yksinyrittäjän perheessä leipä on tiukalla. Käsityötä arvostetaan mutta siitä ei haluta maksaa. Elämä on....

    VastaaPoista
  5. Kiitos, kun jaksat tuottaa ilmaiseksi sisältöä meille harrastajille tänne blogiin. Toivottavasti joku maksavakin taho joskus löytää kykysi. Tuo on kyllä harmillista kun intoa, taitoa, luovuutta ja kutsumusta löytyisi, mutta töitä ei ole tarjolla tai siitä ei haluata maksaa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille kommentoijille! Olette saaneet minulle oikein hyvän mielen kannustuksillanne ja myötätunnollanne. Teidän kanssanne on mukava jatkaa bloggailua eteenpäin! Ja muistakaa, että työhuonekin jatkaa toimintaansa kyllä (vaikka vaihtaisinkin joskus leipätyöni toisaalle), joten jos Lahdessa liikutte, tulkaa vaikka vain piipahtamaan. Yksin puurtaminen on joskus kovin ikävää. Halit teille kaikille!

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!