torstai 3. marraskuuta 2011

Isänpäiväkortti, jossa on taikaa



Viimeiset kolme päivää on Neulanhaltijan luona askarreltu kerhoikäisten kanssa isänpäiväkortteja. Korteista ei tullutkaan mitä tahansa kartonkilappusia vaan ihan oikeita taikakortteja .... Ne loistavat oikein valaistuna kuin timantit tai salamat, oooooh!


Neulanhaltijan 4,5-vuotias poika piirsi ensin Barbapapan, joka tanssii nurmikolla. Barbapapan jalat kävivätkin vikkeliä tanssiaskelia, kun piirroksessa on jalkoja oikein urakalla ; ). Tämän jälkeen kuva liimattiin kartogille ja annettiin kuivua. Kuivimisen jälkeen Neulanhaltija pisteli kuvaan sinne tänne neulan ja langan mentäviä reikiä, joihin poika itse kielikeskellä suuta pisteli etupistoja valitsemillaan helmilangoilla. Aika usein piti kyllä levätä kun oli niin rankkaa hommaa ; )


Kun työ oli kirjottu, se laitettiin ikkunaan tekijänsä ihailtavaksi. Ja voi sentään sitä riemua, kun työ alkoi sädehtimään kuin Barbapapa olisi tanssinut salamoiden sykkeessä.


Kortteja oli valmistamassa myös Neulanhaltijan pojan seurassa samanikäinen "laina"tyttö. Hän piirsi isälleen keijukaisen, jonka hän kirjoi kultasiipiseksi ja hopeahiuksiseksi.


Ja voih, kuinka kaunis keijusta tuli kun timantit loistivat hänen siivistään ja hiuksistaan. Kyllä isät nyt varmasti yllättyvät ja ihastuvat!!!

Korteissa oli siis se sama tekniikka kuin niissä kaupoista ostettavissa valmiiksi piirretyissä pahvikirjonta- ja värityskuvissa. Onkohan niitä muuten enää kaupoissa? Olivat Neulanhaltijan lapsuudessa ainakin Neulanhaltijan mielestä ihan tolkuttoman kivoja juttuja.

2 kommenttia:

  1. kiva idea, minäkin muistan nuo pahvikorttiompelut. Tällaiset saattaisivat onnistua jopa meidän porukaltakin. Vaikka joulukorteiksi, ellei isänpäiväksi ehditä tehdä. Kiitos ideoista. Barbapapa on aivan hurmaava (suosikkihahmo myös meillä :)
    Ompelevatko lapset neulalla, sellaisella tylppäkärkisellä?

    VastaaPoista
  2. Joo tämä kortti-idean toteutus onnistuu pieniltäkin. Aikuinen voi vaikka ommella itse kirjonnat, jos lapsi on ihan pieni. Me käytimme isosilmäistä neulaa, jossa oli terävä kärki, parsineulat olivat jossain teillä tietämättömillä...

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!